Eilen illalla soi yllättäen ovikello ja kun menin avaamaan niin rapussa seisoi Silja, mun "sukulaistyttö". Tai ei Silja oikeasti ole sukua mutta kun olen sen tuntenut käytännössä kapaloista lähtien niin jotenkin se tuntuu kuin omalta sukulaiselta. Itse asiassa melko kaukaisten tuttujen jälkikasvu ja ikuinen "ongelma". Silja kun on koko pienen ikänsä ollut todellinen omien teitten kulkija joka kahdesti on karannut maailmamme ja kerran kävin sen hakemassa Tukholmasta kun se soitti ettei oo rahaa eikä uskalla kotiin soittaa. Siljalla on ollut melkoinen lapsuus ja nuoruus ja välit omiin vanhempiin, jotka ovat jo aikoja sitten eronneet on käytännössä poikki ollut jo vuosia.

Nyt Silja on 19 ja jälleen matkalla jonnekin. No ei mitään otin neidon avosylin vastaan. Kiva on että löytyy edes yksi ihminen jonka luo uskaltaa tulla. Juteltiin ilta, juotiin vähän punkkua ja saunottiin...

Silja jäi vielä nukkumaan kun nousin keittelemään aamukahvit ja kirjottelemaan tätä. Saa sitten nähdä kauanko tyttö luonani viipyy vai jatkuuko matka saman tien taas jonnekin. No minun puolestani olkoon ihan niin kauan kuin huvittaa ja viihtyy, onhan tässä uudessa kämpässä nyt tilaa majoittaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Tuntuu Silja heräilevän niin taidan mennä keittämään hänellekin aamukahvit...